Kalenteri  –––––   marraskuu 2019

matiketopelasu

28.11.

29.11.

30.11.

31.11.

1.11.

2.11.

3.11.

4.11.

5.11.

6.11.

7.11.

8.11.

9.11.

10.11.

11.11.

12.11.

13.11.

14.11.

15.11.

16.11.

17.11.

18.11.

19.11.

20.11.

21.11.

22.11.

23.11.

24.11.

25.11.

26.11.

27.11.

28.11.

29.11.

30.11.

1.11.

2.11.

3.11.

4.11.

5.11.

6.11.

7.11.

8.11.

Hae sivustolta

Kamarikonsertti

  • 22.09.2019 klo 14:00

  • Tulinbergin sali

Oulu Sinfonian kamarimuusikot

***
Wolfgang Amadeus Mozart: Oboekvartetto F-duuri K. 370/368b
I. Allegro
II. Adagio
III. Rondeau: Allegro

Antti Turtiainen, oboe
Laura Kangas,viulu
Emiliano Travasino, alttoviulu
Arto Alikoski, sello

Wolfgang Amadeus Mozart: Sonaatti B-duuri K. 292
Allegro
Andante
Ronde: Allegro

Eri Ikeda, fagotti
Arto Alikoski, sello

VÄLIAIKA

Robert Schumann: Pianokvintetto Es-duuri op. 44
I. Allegro brillante
II. In modo d´una marcia. Un poco largamente
III. Scherzo: Molto vivace
IV. Allegro ma non troppo

Laura Kangas, viulu
Sari Suihkonen, viulu
Emiliano Travasino, alttoviulu
Anna Liukkonen, sello
Laura Röntynen, piano

Puhaltajien Mozart-herkut ja Claran kaipauksen kvintetto

Wolfgang Amadeus Mozartin (1761–1791) mielestä hänen syntymäkaupunkinsa Salzburg oli tylsä paikka ja hänen työnantajansa Salzburgin arkkipiispa tylsä tyyppi. Niinpä hän viihtyi paremmin aivan kaikkialla muualla kuin Salzburgissa. Keväällä 1781 hän viipyili Münchenissä, ympärillään liuta letkeästi liuhtovaa oopperaväkeä, valmistelemassa hänen uuden Idomeneo-oopperansa kantaesitystä. Mukavaa piisasi.

Oopperaorkesterissa oboeta soitti Friedrich Ramm, soittimensa hämmästyttävä taituri ja juuri oikeanlainen tyyppi. Wolfgang ja Friedrich ystävystyivät oitis ja hummasivat monta iltaa kaupungilla. Sitten Mozart pyöräytti uudelle ystävälleen yhden kaikkein parhaimmista kamarisävellyksistään, oboekvarteton F-duuri KV 370/368b (1781).

Heti ensimmäinen osa kertoo, että Ramm on ollut sekä virtuoosi että ensiluokkainen taiteilija. Mozart rakentaa säkenöivää kamarimusiikillista vuoropuhelua, jossa oboe kuitenkin koko ajan esiintyy solistisen tason kertojana. Hitaassa osassa oboisti saa tulkita laajaa tunneasteikkoa, jopa eräitä katkeraa kostoa kaipaavia äänenpainoja Idomeneo-oopperasta. Teoksen päättää pirteä rondo, jonka teemat kontrastoivat keskenään vahvasti. Osa sisältää hämmästyttävän rytmikokeilun: kolmentoista tahdin jakson, jossa oboe soittaa 4/4-tahtilajissa ja jousisoittajat 6/8-tahtilajissa.

Fagotisteja kismittänee ihan vietävästi tieto siitä, että Wolfgang Amadeus Mozart on kaiketi laatinut sonaattinsa B-duuri KV 292/196c (1775) alun perin kahdelle fagotille. Mikäli sitä yhä esitettäisiin näin, tulisi fagotisteille enemmän keikkaa. Nyt joku sellisti saa taas paistatella, kuten he yleensäkin paistattelevat, siinä orkesterilavan etureunalla. Ei tiedetä, miksi Mozart on päätynyt tähän soitinyhdistelmään, etenkin kun tuolloin nimenomaan kahden saman soittimen duot olivat muotia.

Hieman kai lohduttaa se, että fagotti on tässä teoksessa selkeästi liideri, tai jopa solisti. Sellistin rooli on olla puheliaamman ystävänsä kuuntelija, joskin tarkkaavainen ja napakasti kommentoiva sellainen.

Säveltäjä Robert Schumannia (1810–1856) motivoi kiihkeä rakkaus vaimoonsa Claraan. Robert Schumann ja Clara Wieck tapasivat Schumannin ollessa Claran isän Friedrich Wieckin oppilas. Kymmenen vuoden ikäero ei estänyt rakastumista, eivät myöskään Friedrich Wieckin ponnekkaat estelyyritykset. Jopa oikeudenkäynti pappa-Wieckiä vastaan tarvittiin, ennen kuin Schumann saattoi taluttaa Claransa vihille vuonna 1840.

Pariskunnan yhteiselo oli myrskyisää. Schumannista sukeutui Euroopan merkittävimpiin lukeutuva säveltäjä, Clarasta historian ensimmäinen naispuolinen huippupianisti. Clara teki laajoja kiertueita, joilla Robert ei pian enää jaksanut matkustaa mukana. Lisäksi Clara keskittyi kiertueillaan soittamaan Adolph Henseltin, Franz Lisztin ja Felix Mendelssohnin musiikkia, eikä lainkaan niitä lukuisia teoksia, joita Schumann oli muusalleen suoltanut pitkän kihlauksen vuosina.

Vaimonsa huomiosta taistellakseen Schumann latasi hurmoksellisen inspiraation laineilla kaiken osaamisensa pianokvintettoonsa Es-duuri op.44 jousikvartetille ja pianolle (1842).

Claraa ei tämäkään Robertin teos ensin kiinnostanut. Mutta kun Robert kuoli vuonna 1856 kärsittyään pitkään mielenterveysongelmista sekä niiden hoitoyrityksistä, Clara tarttui tähän palavaan ja syvälliseen rakkaudentunnustukseen ja soitti sen yli kolmesataa kertaa konserteissaan eri puolilla maailmaa . Teoksesta on tullut yksi rakastetuimmista kamarimusiikkinumeroista kautta aikojen.

Teksti: Kimmo Pihlajamaa

***

Konsertin kesto noin 1 tunti 30 min. sisältäen väliajan.