Kalenteri  –––––   tammikuu 2019

matiketopelasu

31.01.

1.01.

2.01.

3.01.

4.01.

5.01.

6.01.

7.01.

8.01.

9.01.

10.01.

11.01.

12.01.

13.01.

14.01.

15.01.

16.01.

17.01.

18.01.

19.01.

20.01.

21.01.

22.01.

23.01.

24.01.

25.01.

26.01.

27.01.

28.01.

29.01.

30.01.

31.01.

1.01.

2.01.

3.01.

4.01.

5.01.

6.01.

7.01.

8.01.

9.01.

10.01.

Hae sivustolta

–––––
Kamarimusiikin ilta: sointeja ja sävyjä 1900-luvun alun Euroopasta

07.09.2018 09:55

1800–1900 -lukujen vaihteessa Euroopassa tapahtui suuria asioita niin tieteessä, taiteessa kuin politiikassa ja valtioiden rajoissakin. Taidemaailma koki uusia tyylisuuntia, kuten rajoja rikkova avantgarde tai klassismia ja barokkia ihaileva uusklassismi. Toisaalta kansanperinne nousi kokonaan uudenlaiseen arvostukseen. Musiikin alettiin ymmärtää olevan kiinteästi yhteydessä ympäröivään kulttuuriin: kulttuuri muovaa musiikkia, mutta osaltaan musiikki muovaa kulttuuria. Tätä yhteyttä tutkimaan syntyi uusi tieteenala, etnomusikologia.

Illan kamarikonsertti tuo kuultavaksemme neljän unkarilaisen ja kahden romanialaisen säveltäjän teoksia. Nämä säveltäjät ovat festivaalin päätähden, Béla Bartókin (1881–1945), aikalaisia ja linkittyvät vahvasti häneen sekä ajan tapahtumiin. Yhdistävä tekijä on vahva etnomusikologinen ote oman maan kansanmusiikkiin, josta he ammensivat vaikutteita omaan sävellystyöhönsä.

George Enescu (1881–1955) oli historiallisesti hyvin Bartókin kaltainen henkilö, mutta Romaniassa. Enescun kanssa samaa musiikillista linjaa jatkaa hänen kummipoikansa, pianonsoiton professori Dinu Lipatti (1917–1950). Zoltán Kodály (1882–1967) työskenteli tiiviissä yhteistyössä Bartókin kanssa kerätessään talteen unkarilaista kansanmusiikkia. Ferenc Farkasilla (1905–2000) oli eläessään useita kuuluisia oppilaita. Yksi oppilaista oli Györty Ligetti (1923–2006), jonka varhainen tuotanto mainitaan usein suoraksi jatkumoksi Bartókin muotokielelle. Endre Szervanszky (1911–1977) puolestaan sai vaikutteita sekä Bartókilta että Kodályltä.

Konsertti on suunniteltu spiraalimaiseksi kokonaisuudeksi, josta voi nauttia ja jonka voi kokea yhtenä suurena jatkumona. Kokonaisuus jakautuu kahteen pienempään tilaan, puoliaikaan, joiden sisällä jokainen kappale soljuu seuraavaan. Yhteys voi löytyä esimerkiksi harmoniasta: seuraava kappale alkaa edellisen kappaleen sukulaissävellajilla tai joskus jopa samalla äänellä, mihin edellinen kappale päättyi. Yleisö saa koettavakseen erilaisia musiikillisia sointeja ja värejä, joiden energiat ja erilaisuudet ovat nautittavia. Myös konserttisalia tilana käytetään linkittämään kappaleita toisiinsa.

Oulu Sinfonian Kamarimuusikot ovat koostaneet ohjelman tavoitteena tarjota laatua täynnä oleva ilta – juuri sellainen, joka sopii Bartók-festivaalin kokonaisuuteen.

Teksti: Heli Perkkiö
Kuva: Inkeri Jäntti