Lokakuun 2011 orkesterilainen

Tuula Piisilä

Uudenlainen lahja

”Ei tätä oikein tajua. Että näin pitkä aika on mennyt”, sanoo Tuula Piisilä ja tarkoittaa yli 40-vuotista viulistinuraa Oulu Sinfoniassa.

Lokakuun 20. päivä Madetojan salissa kuullaan konsertti Luonto jäähyväisväreissä. Tuula Piisilälle nimi on hyvin osuva, sillä konsertti on hänen viimeisensä. Viime tahdeilla kyynel voi tulla silmään viulistilla, mutta kaikkinensa mieli on avoinna ansaituille eläkepäiville. Elämän käännekohtiin on jo pitkään tuonut tasapainoa ja iloa Jumalan johdatus ja apu. Nyt edessä on uusi lahja, uusi aika: ensimmäisenä eläkeläinen miettii, mitä mukavaa alkaisi tehdä. Mukana uudessa arjessa kulkevat lapsenlapset sekä sellaiset pitkäaikaiset harrastukset kuin lukeminen, liikunta ja luonnossa kulkeminen.

On sattumaa, että Tuulasta tuli juuri viulisti. Vanhemmat ostivat tytölleen viulun, kun lastentarhan henkilökunta oli kehottanut ostamaan jonkin soittimen.

Kahdeksanvuotias aloitti viulunsoiton opinnot musiikkiopistossa, nykyisessä Oulun konservatoriossa. Ajan myötä kannustajina olivat sekä omat opettajat että oululaisessa musiikkielämässä ylipäänsä vaikuttaneet ihmiset: Erkki ja Paavo Rautio, Pentti Sistonen ja Eero Saarela. Kesäkursseilla puolestaan innostivat nuoret herrat Okko Kamu ja Leif Segerstam.

Varsinaisen viulistin ammatin Tuula opiskeli Sibelius-Akatemiassa opettajanaan Erik Cronvall. Samaan aikaan viulu soi jo vakituisesti Turun kaupunginorkesterin riveissä.

Ouluun Tuula palasi vuonna 1972 – töihin kaupunginorkesteriin, joka oli varsin erilainen kuin tänä päivänä. Soittajia oli puolet vähemmän, noin kolmekymmentä, ja välillä Tuula oli soittajista ainoa nainen. Orkesterin tukikohta oli Pohjankartano. Yleisömäärältään isot konsertit pidettiin NMKY:n urheiluhallissa.

Uuden Madetojan salin valmistuminen oli valtava muutos työhön: soittamisen olosuhteet paranivat kertaheitolla. Samalla parani moni mukavuustekijä tuoleista lämpötiloihin.

Merkittävintä vuosien varrella on kuitenkin ollut orkesterin koon kasvaminen. Se on tuonut muassaan erinomaisen paljon hyviä soittajia – myös lisää naisia – sekä mahdollisuuden valita isoille orkestereille tarkoitettuja teoksia. Enää ei tarvitse joka viikko lennättää avustajasoittajia Helsingistä Ouluun.

Juuri työkavereita Tuulalla tulee ikävä, kun hän nyt jättää yli 40 vuotta kestäneen uransa orkesterissa. Työkaverit – yhteiset juttuhetket, ilojen ja surun jakaminen – ovat olleet merkittävä lahja elämälle.