Hae sivustolta

–––––
Tutustu orkesterilaisiin

Sari Suihkonen

Lähtöjä ja paluita

Pienen väärinkäsityksen vuoksi kuvittelen, että Sari Suihkonen on aloittanut työnsä Oulu Sinfoniassa vasta tänä syksynä. Totuus kuitenkin on, että hän on työskennellyt orkesterissa jo vuodesta 2008 II viulun äänenjohtajana.

Tänä syksynä Sari on ainoastaan palannut takaisin työhönsä: viimeisen vuoden hän on ollut äitiyslomalla. Kesäloman jälkeen vuoden vanha tytär on jäänyt kotiin isänsä kanssa; tarhaanlähtö odottaa muusikon perhettä vasta tulevaisuudessa.

Se, että Sari on ollut aloillaan Oulussa jo useamman vuoden, on pienoinen ennätys. Naisen itsensä mukaan levoton mieli on kuljettanut häntä lyhyissä sykleissä sinne ja tänne.

Kokkolan konservatorion aikaan Malmössä vierähti opiskelijavaihdossa puolitoista vuotta. Viulunsoiton opettajaksi valmistumisen jälkeen seurasi Jyväskylä ja erikoistumisopinnot ammattikorkeakoulussa. Seuraavaksi oli vuorossa kahden vuoden sijaisuus Oulussa ja lopulta työ II viulun varaäänenjohtajana Joensuussa. Vakituisesta paikastaan rohkea nainen kuitenkin irtisanoutui – kahden vuoden jälkeen – palatakseen takaisin Ouluun, ensin sijaiseksi ja lopulta nykyiseen virkaansa.

Oulun myötä pieni orkesteri vaihtui isommaksi ja samalla ohjelmisto monipuolisemmaksi. Lähdön jälkeen ei ole tarvinnut haikein mielin kuunnella teoksia vain levyiltä vaan on voinut itse palata kerta toisensa jälkeen esittämään niitä estradille.

Viulun valikoituminen Sarin instrumentiksi on eräänlainen paluu sekin: äidinisä on soittanut viulua. Sen ääneen tykästyneenä Sarin äiti kannusti molemmat tyttärensä soittimen pariin.

Haapavetisen kansanmusiikkiperinteen keskellä kasvaneissa käsissä on sittemmin soinut kaikki mahdollinen alttoviulusta pianoon sekä kanteleesta tinapilleihin ja kontrabassoon. Viulu ei kuitenkaan ole missään vaiheessa jäänyt. Lukiolaisena heräsi ajatus, että siihen voisi palata aina uudelleen ja uudelleen, ammatikseen.

Entä missä viulisti kuvittelisi nyt olevansa, jos ei olisi palannut toistuvasti instrumenttiinsa? Silloin me ehkä tapaisimme hänet kuntosalilla ohjaajana. Ennen tyttären syntymistä salille tulikin lähdettyä useamman kerran viikossa.

Juuri nyt ei ehdi samalla tavalla palata toisenkaan tärkeän harrastuksen, MM-rallien lähetysten, äärelle. Jos ensi vuonna kuitenkin olisi taas Jyväskylän rallien vuoro. Ihan kunnolla, lähdöstä asti.

Teksti: Mari Siliämaa
Kuva: Kati Leinonen