Hae sivustolta

–––––
Tutustu orkesterilaisiin

Markku Korhonen

Korhosen kaksi kovaa k:tä

Mitä yhteistä on klarinetin soitolla ja kalastuksella? Sitä kannattaa kysyä Markku Korhoselta. Hän taitaa molemmat ja on hauska ja suorapuheinen mies. Ei tule tylsä kyselytuokio.

Jos opettaja ei olisi ehdottanut kymmenvuotiaalle Markulle klarinetin soittoa, lukisit nyt kalastaja Korhosesta, et Oulu Sinfonian klarinetin äänenjohtajasta.

Kalastaminen, ja nimenomaan perhokalastaminen, on kuitenkin kiinteä osa muusikon elämää. Olennaisinta on lajin monimuotoisuuden ymmärtäminen ja sisäistäminen. Vähän samaan tapaan kuin klarinetin kanssa. Se on moni-ilmeinen instrumentti, joka vain lähti kulkemaan Markun käsissä. Joitakin asioita on vaikea selittää – edes jälkikäteen.

Miehen lajeja yhdistää myös tekniikka. Mutta emme puhu nyt heitoista emmekä puhalluksista. Katsomme pintaa syvemmälle.

Klarinetti vaatii motorista lahjakkuutta: nopeita sormia ja hyvää koordinaatiokykyä. Myös orkesterityö vaatii nykyään entistä enemmän teknistä osaamista. Ohjelmistot ovat vaikeutuneet, kun mukana on paljon uutta musiikkia.

Perhokalastaja haastaa itsensä niin ikään hiomaan tekniikkaa: ei ole sama, miten koettaa napata harrin, miten raudun. Opeteltavaa löytyy aina myös perhojen sitomisesta, hyönteismaailmasta ja kalojen käyttäytymisestä.

Finnmarkkuun useimmiten suuntaava mies koukkaa ensi keväänä ison mutkan ja testaa perhostustaitojaan Kuuban vesissä. Amatööristä ei kuitenkaan ole kyse: takana on kilpailut maajoukkuetasolla ja MM-kisoissa. Nyt haastetaan enää harrastusmielessä.

Mutkia löytyy myös muusikkopuolelta, tosin pienempiä kuin Kuuba. Korhosen tie kulki aikoinaan kuuden Etelä-Suomen-vuoden jälkeen takaisin kotikaupungin Oulun sinfoniaorkesteriin. Ympyrä on sulkeutunut myös seurakuntien soittokunnassa, jossa Markku aloitti yhteissoittamisen. Nyt hän innostaa samaisen Viventin johtajana nuoria yhdessä Jukka Myllyksen kanssa. Aikaa riittää myös Kälviän kansainväliselle musiikkileirille, pian jo 20. kerran.

Kun joku vuosi kuluu, kala- ja musiikkikaverina saattaa olla tyttärenpoika. Miehestä on tullut äskettäin isoisä. Onneksi olkoon! Siinä vasta vonkale, josta lähtee taatusti myös ääntä.

Teksti: Mari Siliämaa
Kuva: Juha Sarkkinen