Hae sivustolta

–––––
Tutustu orkesterilaisiin

Esa-Tapio Lukka

Sherlock Holmes joka valitsi
back stagen

Esa-Tapio Lukka vaikuttaa niin tutulta, että pitää kysyä, asutaanko samalla perällä. Ei asuta, mutta miehellä on valmiina selitys. Hän tuntuu konsertissa vieraileville lähes naapurilta, sillä hän on henkilö, joka konsertin loputtua kiipeää kulisseista estradille ojentamaan kukat. Aplodien keskelle.

Ilman Esa-Tapion kaltaista ammattilaista aplodit olisivat paljon tiukemmassa. Mies on Oulu Sinfonian nuotistonhoitaja. Hänen vastuullaan on hankkia juuri ne nuotit, joita kuhunkin konserttiin tarvitaan. Vain murto-osa löytyy niin läheltä kuin orkesterin omasta nuotistosta. Lopuille vain maailma on rajana.

Aina kaikki ei mene niin kuin Strömsössä. Aikataulu on kiireinen, ja viime hetken muutokset mahdollisia. Mutta Esa-Tapio ei tunnu vähästä säikähtävän. Kun on seisonut YK-joukoissa Makedoniassa Serbian rajalla, ei turhista nipota.

Nuotistonhoitaja ei kuitenkaan ole orkesterin sotilas, pikemminkin eräänlainen etsivä. Pahitteeksi ei ole pitkäjänteisyys, kielitaito eikä sosiaalinen silmä, kyky ”lukea” erilaisia persoonia ja taiteilijoita. Siihen Esa-Tapio on harjaantunut myös näyttämöllä. Ennen kulissientakaista elämää hän on työskennellyt näyttelijänä.

Tällä hetkellä kulissit tuntuvat estradeja omimmilta. Oulu Sinfoniassa on vierähtänyt jo 13 vuotta eikä vähiten mukavien ja persoonallisten työkavereiden vuoksi. Mikä on viihtyessä, kun itse työkin on vaihtelevaa eikä istumista pelkällä jakkaralla.

Jakkaran saa unohtaa viimeistään siinä vaiheessa, kun Esa-Tapio ryhtyy hoitamaan tittelinsä toista puolta: nuotistonhoitajan lisäksi hän on järjestäjä. Kontrabassoa isommat instrumentit ja muut tarpeelliset löytävät perille sinne, missä Oulu Sinfonia konsertoi. Mies antaa erityiskiitoksen kaikille niille auttaville käsille, joita hommaan on aina löytynyt. Niitä tarvitaankin, sillä vastaavan kokoisissa sinfoniaorkestereissa järjestäjän töitä hoitaa usein kaksikin henkilöä kokopäiväisesti.

Jakkaralla nököttely ei myöskään kuulu Esa-Tapion vapaa-aikaan, vaan vapaalla kiinnostaa vauhti. Sitä tuo tietysti perhe pienine lapsineen. Jenkkiautot ovat sen sijaan vaihtuneet moottoripyöriin. Mutta Vespasta ei luovuta, vaikka ikään tulee jo 30 vuotta. Pölyyntymään se tuskin pääsee, niin kuin eivät pääse nuotitkaan. Missään päin maailmaa.

Teksti: Mari Siliämaa
Kuva: Juha Sarkkinen