Hae sivustolta

–––––
Tutustu orkesterilaisiin

Anne Seppänen

Pianosta kontrabassoon 

Aloitetaan termeillä kontrabasso, vaahtosammutin ja orkesterin munat. Lisätään tarinaan Anne Seppänen, Oulu Sinfonian bassojen varaäänenjohtaja ja katsotaan, millainen sävelkulku saadaan aikaiseksi:

Vuonna 2002 Ouluun muutti hienostunut ja huumorintajuinen kontrabasson soittaja Jyväskylästä. Takana oli Sibelius-Akatemia, vierailut soittajana Tampereella, Malmössä ja Norrköpingissä sekä Jämsä, kotikaupunki.

”Olen viihtynyt Oulussa, vaikka en kyllä ajatellut koskaan muuttavani näin pohjoiseen”, Anne Seppänen tunnustaa.

Seppänen sai kipinän kontrabassoon koululaisena. Piano sai jäädä viidennellä luokalla sivusoittimeksi, kun koulun orkesteriin tarvittiin bassosoitin, ja opettaja pyysi Annea vedoten ”sukurasitteeseen”. Seppäsen isä oli aikoinaan itse soittanut bassoa big bandissa ja opettaja ajatteli, että isä osaa opettaa tytärtään.

”Innostuin hirveästi saman tien”, muistelee Anne.

Piano unohtui ja ura naissoittajana kontrabasson kaulalla pääsi vauhtiin. Maskuliininen soitin ja omien sanojensa mukaan vaahtosammuttimen kokoinen nainen ei ole ihan helppo yhdistelmä – ainakaan ulkopuolisen silmin.

”Kun aloitin opinnot Sibelius-Akatemiassa, meitä tyttöjä ei ollut bassoluokalla kuin muutama. Täytyy sanoa, että varsinkin vanhemmat basistimiehet olivat tosi epäluuloisia yhdistelmän "nainen ja basso" suhteen”, Seppänen muistelee.

”Ajoista jäi sellainen olo, että koko ajan pitää olla todistamassa, että osaa.”

Seppänen on soittotaidollaan osoittanut, että osaa. Siitä kertoo jo erään miehen kommentti kamarikonsertin jälkeen: ”kyllä se on sillä lailla, että kontrabasso on orkesterin munat”.

Vaikka noin 13–14 kiloa painava kontrabasso on orkesterin isoin jousisoitin, ei soittajan koko ratkaise mitään.

”Kyllä bassosta ääntä saa lähtemään pienikokoisempikin soittaja, jos tekniikka on hanskassa”, Seppänen sanoo.

Vapaa-ajalla kontrabasso on tauolla ja sisäinen Suzi Quatro herää henkiin, kun syleilyyn nostetaan bassokitara.

”Laitan levyltä esimerkiksi Queenia soimaan ja soittelen bassoa siihen päälle. 14-vuotias poikani Matti soittaa lyömäsoittimia, ja tässä taannoin meillä oli melko rokkiviikonloppu, kun soitimme yhdessä Queenin levyn päälle omia stemmojamme. Se oli tosi kivaa.”

Seppäsen mielestä on varsin piristävää soittaa välillä jotain muutakin kuin vain klassista. Tätä tapahtuu välillä myös Oulu Sinfoniassa.

”Soitimme pari vuotta sitten musiikin Pirates of the Caribbean -elokuvaan ja leffa pyöri siinä taustalla. Olin ihan fiiliksissä koko viikon ja vielä pitkään sen jälkeenkin”, Seppänen hehkuttaa.

”Ei siis pidä jämähtää vain yhteen musiikin lajiin. Ja joskus on hienoa kuunnella vain hiljaisuutta ja tuulen huminaa metsässä.”

Teksti: Maria Öfverström
Kuva: Kati Leinonen