Kalenteri  –––––   lokakuu 2017

matiketopelasu

25.10.

26.10.

27.10.

28.10.

29.10.

30.10.

1.10.

2.10.

3.10.

4.10.

5.10.

6.10.

7.10.

8.10.

9.10.

10.10.

11.10.

12.10.

13.10.

14.10.

15.10.

16.10.

17.10.

18.10.

19.10.

20.10.

21.10.

22.10.

23.10.

24.10.

25.10.

26.10.

27.10.

28.10.

29.10.

30.10.

31.10.

1.10.

2.10.

3.10.

4.10.

5.10.

Hae sivustolta

–––––
Tutustu orkesterilaisiin

Albert Stupak

Huilua vilnalaisittain

Kun vilnalaisen musiikkikoulun lautakunta tarkasteli nuorenmiehen sormet ja huulet, se näki tulevan huilistin.

Parisenkymmentä vuotta sitten Liettuassa, vilnalaisessa lastentarhassa, työskenteli tarkkakorvainen opettaja. Silloin vain kuusivuotias pikkupoika kiinnitti hänen huomionsa. Kerran hän nappasi pojasta kiinni ja tokaisi: ”Sinä olet lahjakas. Sinun pitää mennä musiikkikouluun.”

Tarina on tosi, ja sen kertoo Albert Stupak, päähenkilö itse. Seuraavat 12 vuotta hän kävi kuin kävikin musiikkikoulua.

Lautakuntatapahtuma on niin ikään tosi: opettajien päätöksellä Albertin soittimeksi valikoitui ensin nokkahuilu ja sittemmin, keuhkojen kehittyessä ja soiton tuntuessa mukavalta, poikkihuilu.

Nuorimies ymmärsi jo varhain, että musiikista tulisi hänelle enemmän kuin pelkkä harrastus. Ehkä kiittäminen on venäläisen tehokasta taidekoulukuria. Ehkä kuitenkin intoa ja rakkautta musiikkia kohtaan.

Nyt, oululaisessa kahvipöydässä, Albert Stupak ei pysty ajattelemaan, että tienaisi leipänsä toisin. Ehkä käsillä voisi tehdä muuta kaunista, esimerkiksi puusepänhommia, niin kuin isä ja isoisä aikoinaan.

Vuodesta 2008 lähtien Albert Stupak on työskennellyt Oulu Sinfoniassa, nyt puoli vuotta myös huilun äänenjohtajana vastaamassa siitä, että kolmihenkisen sektion asiat toimivat niin kuin pitääkin.

Koulutuksensa Stupak on saanut musiikkikoulun lisäksi Liettuan Musiikkiakatemiassa ja Malmön musiikkikorkeakoulussa. Barcelonasta löytyy yksi huikeimmista soittokokemuksista: huilistina kaupungin sinfoniaorkesterissa, yleisöä kolme tuhatta ja aplodit räjähtävät kuin ukkosmyrsky.

Liettuassa Albert Stupak viivähtää pari kertaa vuodessa. Ikäväntapaistakin tulee joskus podettua. Mutta toisaalta, suomalaiset ja liettualaiset eivät eroa kovinkaan paljon toisistaan.

Oulussa mies sanoo olevansa tyytyväinen: orkesterin henki on erinomainen ja luonto lähellä. Tämä kesä ei tosin ole niitä, joiden vuoksi hän viihtyy näillä leveyspiireillä: on ollut liian kuuma. Jospa kuitenkin ensi talvi olisi kunnollinen pohjoissuomalainen talvi, josta voisi nauttia yhdessä kolmen lapsen kanssa.

Teksti: Mari Siliämaa
Kuva: Juha Sarkkinen