Hae sivustolta

–––––
Auringon talo

Noora: Anna-Kristiina Kaappola
Riina: Raija Regnell
Eleanor: Mia Huhta
Irene:Helena Juntunen
Victoria von Sonnig-Viktooria Vilunen: Ulla Raiskio
John von Sonnig-Hermesson: Jukka Romu
Victor von Sonnig-Vikke: Tuomas Katajala
Grogor – Rekku: Tommi Hakala
Alessandro Riccioni – Santeri Rissonen: Markus Nieminen
Maximilian Holstein: Petri Bäckström

Einojuhani Rautavaara

Einojuhani Rautavaara (s. 1928) kuuluu keskeisimpiin ja kansainvälisesti tunnetuimpiin nykyhetken suomalaisiin säveltäjiin. Hän opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa Aarre Merikannon johdolla ja jatkoi opintojaan 1955-56 New Yorkissa ja Tanglewoodissa (Aaron Copland, Vincent Persichetti, Roger Sessions) sekä myöhemmin Sveitsissä (Wladimir Vogel) ja Kölnissä (Rudolf Petzold). Vuosina 1976-88 hän toimi sävellyksen professorina Sibelius-Akatemiassa.

Kevättalvella vuonna 1987 oli harvinaisen kylmää. Tuli aamu jolloin näin, että alppiruusupensaat puutarhassa olivat kuolleet, paleltuneet. Kun otin sanomalehden, luin miten kaksi vanhaa naista, emigranttidaamia Littoisissa Turun liepeillä oli kuollut paleltumisen seurauksena. Luin että kysymyksessä oli alun perin hyvin varakas perhe, joka 1917 oli paennut vallankumousta Littoisiin kaikkine lakeijoineen, piikoineen ja kotiopettajineen. Sieltä ostettiin talo nimeltä Solgården.

Perhe ei ollut venäläinen vaan puoliksi englantilainen, puoliksi saksalainen. Kotona puhuttiin englantia tai ranskaa – he olivat eurooppalaisia. Mutta 1920-luvun Suomessa ei selviytynyt ilman suomen tai ruotsin kielen taitoa. Sitä ei ollut isällä, John Thiessillä, hän ei saanut työtä eikä voinut perustaa yritystä. Muutaman vuoden kuluttua oli jo pakko myydä rouvan koruja. John Thiess ampui itsensä puuvajassa. Ainoa poika Victor tuli monen ja monenlaisen yrityksen jälkeen samaan umpikujaan ja hirttäytyi omenapuuhun puutarhassa. Kun äiti oli kuollut niin sanotun luonnollisen kuoleman ja vanhin sisarkin tehnyt itsemurhan, jäljellä olivat enää kaksoissisaret Eleanor ja Irene. Palvelusväki oli jo kauan sitten kaikonnut, rahojen loputtua, mutta nuo kaksi jatkoivat elämää rappeutuvassa talossa aina vuoteen1987 – maailmalle vieraina, outoina kummitustäteinä, joita kylän väki kutsui nimillä Noora ja Riina. He kieltäytyivät hyväksymästä ajan kulumista ja uskomasta muutoksiin maailmassa. He saattoivat vain jatkaa onnellisia Pietarin tyttövuosiaan, jatkaa samaa yläluokkaista tyyliä, joka oikeastaan oli jo kauan sitten hävinnyt maailmasta ja johon heillä ei ollenkaan ollut varaa.

Kun aika on, kun kerran aika on
ymmärrä, että tärkeimpänä hetkenäsi
lintu pysähtyy ja katsoo, hetkenä jona ymmärrät,
kuvastuu lammen pintaan koko maailma
ja puron ääni kertoo: nyt on aika, tässä, nyt ja aina.
Auringon talo, Max ja Sandro