Kalenteri  –––––   huhtikuu 2018

matiketopelasu

26.04.

27.04.

28.04.

29.04.

30.04.

31.04.

1.04.

2.04.

3.04.

4.04.

5.04.

6.04.

7.04.

8.04.

9.04.

10.04.

11.04.

12.04.

13.04.

14.04.

15.04.

16.04.

17.04.

18.04.

19.04.

20.04.

21.04.

22.04.

23.04.

24.04.

25.04.

26.04.

27.04.

28.04.

29.04.

30.04.

1.04.

2.04.

3.04.

4.04.

5.04.

6.04.

Hae sivustolta

Teoksesta:
Sinfonia rakentuu neljästä osasta ja muotonsa puolesta rinnastuu näin selkeästi perinteiseen
sinfoniaan. Osilla on omat nimet, mutta niiden ei ole tarkoitus kuvata mitään konkreettista asiaa vaan ovat musiikin emootion ja karaktäärien osviittoja.

Teos alkaa jousten johdannolla Introduzione, jossa hitaina aika-arvoina etenevä äänimaisema luo staattisen, ja odottavan tunnelman ja haastaa kuulijaa tarkkaavaisuuteen. Puupuhaltimien mukaantulo lyhyillä ja satunnaisilla repetitiomaisilla repliikeillä aloittaa Intermezzo -jakson jonka kehittelevä temaattinen aines pohjautuu juuri näihin toistuviin, nopeisiin kuvioihin ja toisaalta taas pitkiin melodisiin kaarroksiin ja alun staattiseen tunnelmaan.

Toinen osa Ballata rakentuu kahdesta erityyppisestä materiaalista. Lyyrinen, mutta määrätietoisesti eteenpäin soljuva alku saa seurakseen äkkinäisen, metrisiä rajoja kokeilevan ja siirtelevän aineksen. Osa on luonteeltaan hyvin rapsodinen ja myös hieman levoton. Tempo ei halua oikein asettua mihinkään mutta impulsiivisuus avaa myös uusia näkymiä. Muuten vaskivetoisen osan puolivaiheilla marimba ja harppu ottavat hyvin solistisen roolin jonka johdattelemana edetään kohti kolmatta osaa.

Scherzo osa on jo lopun alkua. Eri soitinryhmien välillä leikittelevät juoksutukset ja pyrähdykset antavat sille odottavan ja intensiivisen, pinnan alla kuplivan perusvireen. Se on materiaaliltaan sukua viimeiselle osalle ja toimii näin ikään kuin välittäjän roolissa. Kolmas ja neljäs osa (Scherzo ja Finale) soitetaan attacca, eli yhteen ilman taukoa.

Finaalin ovet pamahtavat auki kun vasket ja puupuhaltimet alkavat takoa maahan sointupilareita vuoron perään. Tämän jytkeen alla kontrabassot aloittavat ostinatomaisen, hengästyttävän ja psykedeelisen ”kujanjuoksun” jota muu jousisto ja myöhemmin puhaltajatkin yrittävät vuorollaan seurata. Välillä on pakko ottaa happea (- tai lukua) mutta vain siksi, että koneesta voitaisiin taas pian saada irti enemmän kierroksia. Kuulostaako jotenkin tutulta? Kierrokset kasvaa ja sitten…

Sinfonian loppu johdattelee meidät materiaalimuistumina alkuun. Tullaan tilaan ja tilanteeseen jossa kaikki voisi alkaa, olla, jatkua, tai päättyä.